Hieman historiaa
Ensimmäinen maininta Kirkkonummesta löytyy latinankielisestä asiakirjasta, joka käsittelee aivan muita asioita. Asiakirja on päivätty 21.3.1330 ja sen on oikeaksi todistanut Kirkkonummen kirkkoherra Erwasti de Kyrkioslaeth. Historiallisena aikana Kirkkonummesta käytettiin sen ruotsinkielistä nimeä Kyrkslätt. Tuolta ajalta tiedetään vain se, että Kirkkonummella on toiminut seurakunta ja sen pappina on ollut edellä mainittu kirkkoherra. Muut tiedot ovat hyvin vajavaisia. Seuraavat tapahtumat johtivat kuitenkin Kirkkonummen, samoin kuin monen muunkin Etelä-Suomen pitäjän syntyyn.
Rannikon kehitys
Ruotsin kuninkaat johtivat useita sotilaallisia retkiä Suomeen 1150-luvun puolivälistä alkaen, kristinuskon jo vakiinnutettua otteensa Ruotsiin. Näin Ruotsi voimisti asemiaan kasvavaa Venäjän vaikutusta vastaan. Samalla se loi kiinteämmän valtiollis-poliittisen suhteen Lounais-Suomeen jo olemassaolevien kauppasuhteiden lisäksi. Myöhemmin näitä retkiä alettiin kutsua ristiretkiksi ja niiden seurauksena perustettiinkin Varsinais-Suomeen varhainen kirkollinen organisaatio.
Myös tanskalaiset huomasivat Suomenlahden alueen merkityksen ja johtivat joitakin retkiä Etelä-Suomen rannikolle. Tanskalaiset eivät kuitenkaan saaneet täällä jalansijaa toisin kuin Suomelahden eteläpuolella. Heidän muistonsa elää kuitenkin joissakin paikannimissä kuten Kirkkonummen Danskarby-nimessä.
1230- tai 1240-luvun lopulla Ruotsalaisten suorittama toinen ristiretki ulotti kirkollisen organisaation Uudellemaalle ja Hämeeseen. Sen lisäksi Ruotsi asutti sekä Suomenlahden että Pohjanlahden rannikot ruotsalaisväestöllä. Vuonna 1293 tapahtunut kolmas ristiretki vahvisti ruotsalaisasutusta varsinkin Pohjanlahden rannikolla. Näin syntyi meidän päiviimme asti säilynyt ruotsinkielinen rannikon asutus. Monet paikannimet vahvistavat tämän tosiasian.
Paikannimet kertovat myös sen, että yhteydet Kirkkonummelta Suomenlahden eteläpuolelle ovat vakiintuneet jo varhain. Virossa sijaitseva Paadiston luostari omisti vuosina 1335-1407 useita tiloja Kirkkonummelta. Vielä 1700-luvulla Virosta muutti pysyviä asukkaita Kirkkonummelle. Paikannimet Munkkulla ja Estby säilyttävät muistoa noilta ajoilta.
Miksi ei Suomenlahden rannikkoa ollut asutettu aikaisemmin, vaikka asutus oli jo levinnyt Sisä-Suomeen? Siitä yksinketaisesta syystä että ennen ristiretkiä ranikkoa olivat kulkeneet vain pelätyt viikingit. Nimensä mukaisesti nuorempi Uusimaa, asutettiin vasta Ruotsin valtiovallan ohjauksella ja vasta sitten yhteikunnallinen järjestäytyminen saattoi tapahtua.
Väestö ja elinkeinot
Tarkkoja tietoja väestön määrästä Kirkkonummella on saatavissa vasta 1700-luvun puolivälistä alkaen, jolloin Suomessa aloitettiin väestökirjanpito. Vuonna 1750 pitäjässä oli 2343 asukasta, joista miehiä oli 1089 ja naisia 1254. Naisenemmistö johtui Pohjan sodan ja isonvihan väestötappiosta vuosilta 1700-1721. Tuona aikana monet kylät autioituivat perusteellisesti. Kirkkonummen väestöhistoriassa ilmenee kuitenkin sama naisenemmistö vielä myöhemmin. Se ei kuitenkaan johdu niinkään sotien viemistä miehistä, vaan muuttoliikkeestä, joka on tuonut pitäjään enemmän naisia kuin miehiä, ilmeisesti karjatalouden merkittävästä asemasta johtuen. Pitäjään muuttaneista on nimittäin suurin osa ollut maatonta väkeä, joka on tullut paikkakunnalle piioksi ja rengeiksi.
Vuonna 1899 pitäjässä oli asukaita hieman yli 6200. Heistä 75% sai elantonsa maataloudesta. Maataloudelle oli ominaista pientilavaltaisuus. Pientilojen kannattavuus perustui puutarha viljelyyn, joka kasvoi voimakkaasti sen jälkeen kun Helsinki-Turku rantarata avattiin liikenteelle 1903. Lyhentyneillä kuljetusajoilla oli huomattava merkitys maidon, lihan, kalan ja vihannesten tuottajille, jotka valmistivat tuotteitaan pääkaupungin yhä kasvavaan tarpeeseen.
Kansalaissota
Tämän vuosisadan suuret sodat ovat vaikuttaneet merkittävällä tavalla kirkkonummelaisten elämään. Suomen julistautuessa itsenäiseksi joulukuussa 1917, maassa vallinnut jännitystila johti kansalaissotaan seuraavan tammikuun lopulla. Länsi-Uudenmaan suojeluskunnat kokoontuivat Kirkkonummelle Sigurdsin kartanoon. Heidän tarkoituksenaan oli vallata venäläisten rakentama ja miehittämä Mäkiluodon linnake. Valtausyritys kuitenkin epäonnistui ja 467 suojeluskuntalaista antautui 27.2.1918 punakaartille Ruotsin edustajan toimiessa välittäjänä. Myöhemmin heidät vapautettiin Helsingin valtauksen yhteydessä.
